Terveen painon pilarit – yhteistyötä tärkeän ja ajankohtaisen aiheen ympärillä

Fin-HIT-tutkimus järjestää yhdessä Suomen Lihavuustutkijoiden (SLT) kanssa kevätseminaarin 15.4. Koko päivä on pyhitetty lasten lihavuudelle ja sen tutkimukselle. Aihe on tietenkin ajankohtainen ja tärkeä, mutta mistä ajatus yhteisseminaariin syntyi ja miten aihe löytyi? Entä keitä ovat ihmiset tämän tutkimustietoa täynnä olevan päivän takana?

SLT:n hallituksen jäsen Emilia Huvinen haastatteli naisia kevätseminaarin järjestäjien ydinporukassa: Heli Viljakainen (Fin-HIT-tutkimus, Folkhälsanin tutkimuskeskus) ja Paula Häkkänen (SLT ry hallitus, HUS Perusterveydenhuollon yksikkö ja Helsingin kaupunki, Koulu- ja opiskeluterveydenhuolto).

Miksi juuri lasten lihavuus?

Fin-HIT-tutkimusryhmän aihepiirit liittyvät laajasti lasten ja nuorten lihavuuteen ja ryhmän tavoitteena on omalta osaltaan lisätä tutkimuksen sekä tutkitun tiedon näkyvyyttä. Lasten lihavuus on hyvin ajankohtainen ja kansanterveydellisesti merkittävä aihe. Aiheeseen löytyy monta katsantokantaa: liikunnan, ravitsemuksen, genetiikan ja yhteiskuntatieteiden puolelta. Vuoropuhelu eri alojen tutkijoiden ja asiantuntijoiden välillä on tärkeää, jotta ennaltaehkäisyyn saadaan uusia toimivia työkaluja.

Miten puhujat valikoituivat?

Elintavat lasten lihavuuden taustalla valikoituivat keskeiseksi aiheeksi jo varhaisvaiheen keskusteluissa. Aihetta haluttiin lähestyä myönteisestä ja kannustavasta näkökulmasta ja ennen kaikkea suojaavien tekijöiden, ei riskitekijöiden kautta: miten hyvää saadaan aikaiseksi ja ylläpidetään. Tämän lähestymistavan piti toiveiden mukaan näkyä myös otsikossa. Seminaarin saaman ennakkosuosion perusteella ehkä näin taisi käydäkin.

Aiheet teemojen alle muotoutuivat sen perusteella, mitä tuoretta ja kiintoisaa tutkimusta teeman alle voi kerätä. Fin-HIT tutkijaryhmän kautta löytyi monipuolisesti asiantuntijuutta, jota täydennettiin SLT ry:n kontaktien avulla. Puhujiksi toivottiin laaja-alaisesti ammattilaisia niin Folkhälsanin tutkimuskeskuksesta, SLT ry:n jäsenistöstä kuin yliopistomaailmasta laajemminkin. Paula oli juuri viimeistelemässä väitöskirjaansa ja siten mahdollisuus tulla kertomaan omasta tutkimusaiheesta oli myös houkutteleva.

Luentopyyntöjä esitimme kaikki omille kontakteillemme, kieltäytymisiä emme juurikaan saaneet. Puhujathan ensin esitystensä otsikoilla herättävät kiinnostuksen ja sitten omilla esityksillään oikeasti tekevät tämän seminaarin. Me järjestäjinä vain mahdollistamme tämän. Puhujille siis erityiskiitos!

Mitä teidän mielestänne yhteiskunnassa pitäisi tehdä juuri nyt lasten lihavuuden ehkäisemiseksi?

Lasten lihavuus liittyy voimakkaasti eriarvoisuuteen. Osin lihavuus kehittyy perheiden riittämättömien mahdollisuuksien ja voimavarojen pohjalta. Se on myös itsessään eriarvoistava sekä sosiaalisesti että terveyden kannalta. Tämän perusteella lapsiperheiden hyvinvointiin ja kaikkien lasten osallisuuden vahvistamiseen tähtäävät toimet ovat tärkeitä. Tätä työtä voi ja pitääkin tehdä monella tasolla. Niin poliittiset ja verotukseen liittyvät päätökset kuin yksittäiset lasten ja perheiden kohtaamiset voivat tavoitella voimaantuneita perheitä ja minäpystyviä lapsia.

Äitiys- ja lastenneuvolassa on hyvä tilaisuus tarjota tukea koko perheelle ja pyytää ravitsemusterapeuttia tai muita erityistyöntekijöitä mukaan perheen tarpeiden mukaisesti. Isät olisi myös saatava neuvolaan mukaan. Resursseja pitäisi myös kohdentaa entistä enemmän kouluterveydenhuoltoon, joka tavoittaa kokonaisia ikäryhmiä. On tärkeää tunnistaa varhain ne lapset, joiden paino on nousujohteinen ja ne, jotka jättäytyvät ennaltaehkäisevän terveydenhuollon palveluista.  Lasten kanssa on tärkeää keskustella heidän arjestaan ja elintavoistaan – myös henkisestä hyvinvoinnista ja jaksamisesta. Koulupsykologin tai -kuraattorin roolia voisi myös lihavuuden ehkäisyssä ja hoidossa vahvistaa.  Kaikki tämä työ vaatii luonnollisesti hienovaraisen otteen.

Liikuntaharrastukset voisi myös mahdollistaa heti koulupäivän jälkeen, esim. koulun tiloissa tai lähiympäristössä siten, että vanhemmat säästyvät kuljetusrumbalta.  Ylipäänsä iltapäivätoimintaa voisi laajentaa kattamaan kaikki alakoululuokat, jotta kaikille löytyisi mielekästä tekemistä koulupäivän jälkeen, ilman liiallista ruutuaikaa tai yksin kotona oleskelua. Lisäksi kaikille olisi tarjolla terveellinen välipala. Valitettavan usein harrastukset ovat kalliita, mikä rajoittaa erityisesti vähävaraisten perheiden osallistumista. Oikein kohdennetuilla tuilla ja toimilla tätä kynnystä voitaisiin laskea. Pidämmekin Opetus- ja kulttuuriministeriön tukemaa harrastamisen Suomen mallia  hyvänä avauksena.

Toki vallitseva epidemiatilanne aiheuttaa omat haasteensa tällä hetkellä, mikä on hyvin valitettavaa, ja jälkityö lasten ja nuorten osalta voi kestää vielä pitkään.

Tuleeko jatkossakin yhteistyötä Fin-HIT:in ja SLT ry:n kanssa?

Vaikea kuvitella, ettei yhteistyötä jossain muodossa jatkossa olisi. Intressimme ovat yhteiset ja jotkut meistä jopa toimivat aktiivisesti molemmissa organisaatioissa. Jos yhteisseminaarin suunnittelu voi kerran olla näin hauskaa, ei yhteistyötä kannata jättää tähän. Perinne tai seminaarisarjahan tästä voisi todellakin muodostua!

Mitä hyviä puolia yhteistyössä on ollut?

Tämän seminaarin järjestäminen on ollut molemmille osapuolille aivan erityisen mukavaa ja jopa hauskaa. Uusiin ammattilaisiin ja tutkijaryhmiin tutustuminen on kehittänyt kaikkien verkostoja ja opettanut uutta. Lihavuustutkijoiden kevätseminaarista muodostuu nyt iso tapahtuma ja Fin-HIT juhlaseminaarista samoin. Molemmat saavat kuulijakuntaa, joka ei välttämättä pelkästään toisen järjestämään seminaariin olisi löytänyt.

Hyötynä on tietysti myös itsestään selvänä vaivan ja kustannusten jakaminen; parhaimpana kuitenkin ajatusten ja ideoiden jakaminen. Erityisen mielenkiintoista on ollut havainnoida, miten tutkijan ja kliinikon omista näkökulmistaan tuomat huomiot ovat ikään kuin muodostaneet kolmannen ja uuden näkökulman. Tästä kolmannesta näkökulmasta on tämä seminaari tehty.

Seminaariin on ilmoittautunut ennätysmäärä osallistujia. Mistä tämä mielestänne kertoo?

Ennätysmäärä ilmoittautuneita kertoo toki aiheen tärkeydestä ja ajankohtaisuudesta, mutta myös halusta ymmärtää ja olla osana lasten terveyden edistämisessä. Ammattilaiset toivovat tutkittua tietoa työnsä tueksi ja etäseminaariin osallistuminen on nähtävästi helppoa ja taloudellista kiireisille terveydenalan ammattilaisille – etäilyssä on siis puolensa! Pyrkimyksenämme on toteuttaa osallistava seminaari, jossa ehtii ja saa kysyä ja kommentoida. Haluamme panostaa siihen, että chatin kautta osallistujat saavat äänensä kuuluviin ja kaikki kokevat olevansa osallisia.

Toisaalta se kertoo voimien yhdistämisen ja yhdessä tekemisen tärkeydestä. Oli kuulijoita 5 tai 500, on kokonaisuuden oltava antoisa. Silti suuri kiinnostus tuntuu myönteisellä tavalla nostavan tekemisen vaatimustasoa entisestään – järjestäjät haluavatkin tarjota osallistujille mahdollisimman onnistuneen ja mieleenpainuvan seminaaripäivän.

Fin-HIT-tutkijatiimin ja Suomen Lihavuustutkijat ry:n puolesta lämpimästi tervetuloa kevätseminaariin 15.4.!

Kevätterveisin,

Emilia Huvinen, Paula Häkkänen ja Heli Viljakainen

sekä koko järjestelytiimi: Patrik Borg, Elina Engberg, Sohvi Lommi ja Catharina Sarkkola