Tutkimuskoordinaattori Catharina pitää pyörät rullaamassa
Fin-HIT-tutkimuksen suunnittelu alkoi vuonna 2007 sen jälkeen, kun Folkhälsan halusi käynnistää suuren kohortin, jonka keskeinen teema olisi lasten ylipaino – tärkeä ja ajankohtainen aihe silloin ja nyt. Ensimmäinen tutkimukseen palkattu työntekijä silloisen tutkimusjohtaja Elisabete Weiderpassin jälkeen oli Catharina Sarkkola, joka on työskennellyt Fin-HIT-tutkimuksessa koordinaattorina siis lähes alusta eli vuodesta 2008 saakka ja tuntee tutkimuksen melkein kuin omat taskunsa. Nyt Catharina kertoo työtehtävistään ja Fin-HIT-muistoistaan.
Mitä tehtäviisi kuuluu, Catharina?
Tehtävänkuvani on todella kirjava, eikä minulla oikein ole tyypillistä työpäivää. Viimeisen vuoden aikana minua on työllistänyt eniten toinen seuranta, joka käynnistyi viime syksynä. Sitä ennen osallistuin tiiviisti kyselylomakkeen suunnitteluun ja tutkimuksen koordinointiin eri yhteistyötahojen kanssa. Nyt seurannan ollessa jo käynnissä vastaan tutkittavien yhteydenottoihin ja hoidan muita seurantaan liittyviä tehtäviä kuten viestintä yhteistyökumppaneiden kanssa sekä kustannusten seuraaminen. Tarkkailen, että asiat hoidetaan sovitulla tavalla. Lisäksi osallistun apuraha- ja eettisen toimikunnan hakemusten kirjoittamiseen ja käännän tarvittaessa tekstejä ruotsiksi. Hoidan myös monia juoksevia asioita, ja usein vastaan yllättäen tulevista tehtävistä, joita ei osaa ennakoida.
Miten työtehtäväsi ovat muuttuneet vuosien aikana?
Tehtävät vaihtelevat paljon sen mukaan, onko käynnissä aktiivinen aineistonkeruu vai ei. Ydintyö on kuitenkin pysynyt samana. Alussa työ sisälsi ennen kaikkea tutkimuksen suunnittelua ja aineistonkeruun alettua enemmän käytännön asioiden hoitamista. Vuosien mittaan olen saanut tehdä monenlaisia asioita, ja olen ollut mm. sijaistamassa kenttätyöntekijöitä aineistonkeruun ollessa käynnissä kouluissa. Olen saanut nähdä tutkimuksentekoa monesta eri vinkkelistä ja olen julkaissut yhden oman artikkelinkin. Työ on todella vaihtelevaa, sillä tutkimus elää koko ajan. Myös työkaverit vaihtuvat usein, mutta he ovat aina olleet mukavia.
Mitkä ovat parhaimpia muistojasi tutkimukseen liittyen?
Ensimmäisten kutsukirjeiden matkaan saaminen vuonna 2011 oli hieno hetki, kun sen eteen oli tehty töitä monta vuotta. Yhteiset hetket ja reissut kollegoiden kanssa ovat myös jääneet mieleen: mm. fokusryhmähaastatteluiden tekeminen kouluissa ja matkat Norjaan ja Ruotsiin oppimaan tutkimuksenteosta. Matkan varrelle on mahtunut myös mahtavia konferenssimatkoja, joilta on saanut ammentaa lisää tietoa. Niistä erityisesti on jäänyt mieleen yhteinen juoksulenkki tunnetun ravitsemusepidemiologin Walter Willettin kanssa Washingtonissa sekä aamu-uinti Kyproksella Välimeressä auringonnousun aikaan.
Kuvassa vasemmalta oikealle Elisabete Weiderpass, Catharina Sarkkola, Sabina Simola-Ström ja Veera Seppänen vuonna 2011.
Entäpä suurimmat haasteet?
Osallistumisprosentin kasvattamiseksi olemme joutuneet tekemään kovasti töitä vuosien mittaan. Vuonna 2011 tehdyn pilotin jälkeen jouduimme tekemään suunnanmuutoksen, jotta saisimme osallistumisprosenttia korkeammalle: alun perin tutkimus oli tarkoitus toteuttaa kokonaan postitse, mutta koska pilotin osallistumisprosentti jäi matalaksi, päätimme siirtyä kouluissa toteutettavaan rekrytointiin. Haastavia olivat myös aivan ensimmäiset vuodet, kun tutkimusta lähdettiin pystyttämään aivan nollasta. Kyselylomakkeen tekeminen ja aiheiden rajaaminen oli työlästä, sillä mahdollisia lomakkeeseen mukaan otettavia aiheita oli paljon. Kyselylomakkeen suunnittelulla on kauaskantoiset seuraukset, sillä se mitä on kysytty, määrittää sen mitä voidaan tutkia.
Minkälaisena näet Fin-HIT:n tulevaisuuden ja oman roolisi siinä?
Näen Fin-HIT:n tulevaisuuden erittäin valoisana. Haastavien alkuvuosien jälkeen olemme päässeet pitkälle, ja meillä on iso kohortti (yli 11 000 nyt jo nuorta aikuista ja lähes 10 000 vanhempaa), mistä voimme olla todella ylpeitä! Uusia seurantoja suunnitellaan sitä mukaa, kun tutkittaville kertyy ikää. Rahoitusta on helpompi saada jo olemassa olevan aineiston käsittelyyn kuin aineistonkeruuseen. Tutkimus on vahvalla pohjalla, ja keräämämme pitkittäisaineisto on todella arvokasta.
Itselläni on ollut haaveissa väitöskirjan tekeminen alusta asti, mutta aika ei ole ollut vielä otollinen sille. Minua kiinnostaa lasten terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen perheen ja elintapojen näkökulmasta aina syntymästä alkaen. Fin-HIT-tutkimuksen kantava teema on lasten ja nuorten ylipaino, ja se olisi myös oman tutkimukseni keskiössä.
Kiitos, Catharina!
Forskningskoordinator Catharina håller hjulen i rullning
Planeringen av Fin-HIT-undersökningen började år 2007 efter att Folkhälsan beslutat att starta upp en stor kohort. Det centrala temat var övervikt bland barn – ett viktigt och aktuellt ämne både då och nu. Den första som anställdes till projektet efter dåvarande forskningsledare Elisabete Weiderpass var Catharina Sarkkola. Hon har arbetat som koordinator för Fin-HIT-undersökningen sedan 2008, alltså nästan ända från början, och känner undersökningen som sin egen ficka. Nu berättar Catharina om sina arbetsuppgifter och Fin-HIT-minnen.
Vad hör till dina arbetsuppgifter, Catharina?
Min arbetsbild är mycket mångsidig och jag har ingen typisk arbetsdag. Under det senaste året har jag mest jobbat på den andra uppföljningen som började förra hösten. Före det planerade jag frågeformuläret och koordinerade undersökningen tillsammans med olika samarbetspartners. Nu när uppföljningen är i full gång, svarar jag på deltagarnas frågor och har hand om bl.a. kommunikationen med samarbetspartners och uppföljningen av kostnaderna. Jag kontrollerar att sakerna sköts så som vi kommit överens. Jag hjälper också till med att skriva stipendieansökningar och ansökningar till etiska kommittén och översätter texter till svenska. Jag sköter många löpande ärenden och sådana överraskande arbetsuppgifter som inte alltid går att förutse.
Hur har dina arbetsuppgifter ändrat med åren?
Uppgifterna varierar mycket enligt det om vi har en aktiv datainsamlingsfas på gång eller inte. Kärnarbetet har ändå alltid varit det samma. I början bestod arbetet framför allt av planering av undersökningen och efter att vi inledde datainsamlingen mera av praktiska saker. Under årens lopp har jag fått göra många olika saker, jag har bl.a. vikarierat fältarbetarna vid datainsamlingen i skolorna. Jag har fått se på forskning ur många olika synvinklar och jag har också publicerat en egen vetenskaplig artikel. Arbetet är mycket varierande, för undersökningen lever hela tiden. Också kollegerna har varierat med åren, men jag har alltid haft glädjen att jobba med mycket trevliga kolleger!
Vilka är dina bästa minnen från Fin-HIT-åren?
Det var en fin stund, då vi fick iväg de allra första inbjudningsbreven år 2011, vi hade ju jobbat så hårt för det i många år. De gemensamma stunderna och resorna med kollegerna glömmer jag inte heller: bl.a. fokusgruppsdiskussionerna i skolorna och resorna till Norge och Sverige för att lära oss om att sätta upp en vetenskaplig undersökning. Under åren har jag också fått åka på fantastiska konferensresor, där jag har haft möjlighet att lära mig nytt. Särskilt fina upplevelser var den gemensamma löprundan med den kände näringsepidemiologen Walter Willett i Washington och morgonbadet i Medelhavet på Cypern vid soluppgången.
Från vänster till höger Elisabete Weiderpass, Catharina Sarkkola, Sabina Simola-Ström och Veera Seppänen år 2011.
Vilka har varit de största utmaningarna?
Vi har fått jobba väldigt hårt för att få upp deltagarprocenten. Efter pilotundersökningen som gjordes år 2011 var vi tvungna att vända kurs för att få med flera deltagare. Ursprungligen var det meningen att bjuda in deltagarna per post, men eftersom deltagarprocenten i piloten var så låg, bestämde vi oss för att rekrytera barnen via skolorna i stället. De allra första åren var också utmanande, då vi började undersökningen från noll. Det var svårt att skapa ett frågeformulär och begränsa ämnesområdena, eftersom det fanns så många relevanta ämnen som borde tas med. Planeringen av frågeformuläret har långtgående följder, för det som frågas bestämmer det vi har möjlighet att undersöka.
Hur ser du på Fin-HIT:s framtid och din egen roll?
Jag ser väldigt ljust på Fin-HIT:s framtid. Efter de utmanande första åren har vi kommit långt och vi har nu en stor kohort (över 11 000 numera unga vuxna och nästan 10 000 föräldrar), vilket vi kan vara mycket stolta över! Nya uppföljningar planeras allteftersom deltagarna blir äldre. Det är lättare att få finansiering för datahantering och publicering av resultat än för datainsamling. Undersökningen är på en stadig grund och vårt uppföljningsmaterial är otroligt värdefullt.
Själv har jag länge drömt om att göra en doktorsavhandling, men tiden har inte varit mogen för det ännu. Jag är särskilt intresserad av att främja barns hälsa och välmående ur ett familje- och livsstilsperspektiv allt från födelsen. Det bärande temat i Fin-HIT-undersökningen är övervikt bland barn och unga, och det skulle också vara i fokus i min egen undersökning.
Tack Catharina!